— Nielssonin vuoksiko? kysyi Betsy kauhistuen, hän kun ei millään huomannut Nielssonissa mitään tavallista kuorolaulajatarta kummempaa.
— Mikäs auttaa? Lupasin mennä sinne tämän saman rauhantekoni takia.
— Autuaat ovat rauhantekijät, sillä he saavat pelastuksen, sanoi Betsy muistellen jotain joskus kuulemaansa lausetta. — No istukaahan ja kertokaa, mitä se oli.
Ja hän istuutui jälleen.
V
— Se on hiukan karkeata, mutta niin kilttiä, että tekee kauheasti mieleni kertoa se, Vronski sanoi katsoen Betsyyn nauravin silmin. — Minä en sano nimiä.
— Minä arvaan ne kyllä, sen parempi.
— Kuulkaahan, kaksi iloista nuorta miestä ajaa…
— Tietystikin teidän rykmenttinne upseereja?
— Minä en sano keitä, yksinkertaisesti vain kaksi aamiaisen syönyttä nuorta herraa.