— Niin, niin, vastasi Levin käsittämättä mistä puhuttiin.
— No, Kostja, nyt täytyy ratkaista tärkeä asia, sanoi Stepan Arkadjevitsh tekeytyen pelästyneen näköiseksi. — Sinä voit nyt itse parhaiten käsittää sen tärkeyden. Kysyvät, otetaanko aloitetut vai aloittamattomat kynttilät. Ero on kymmenen ruplaa, lisäsi hän huulten vetäytyessä hymyyn. — Minä kyllä päätin jo, mutta pelkään, ettet sinä anna suostumustasi.
Levin ymmärsi, että se oli leikkiä, mutta ei voinut hymyillä.
— Siis miten tehdään, otetaanko aloitetut vai aloittamattomat?
— Niin, niin, aloittamattomat.
— No, hyvä on. Kysymys on ratkaistu! sanoi Stepan Arkadjevitsh hymyillen. — Ihmeellistä, kuinka tyhmäksi ihminen muuttuu tuossa tilanteessa, hän sanoi Tshirikoville, kun Levin häneen hajamielisesti katsahdettuaan siirtyi morsiamensa luo.
— Muista, Kitty, että asetut ensimmäisenä matolle, kuiskasi kreivitär Nordston Kittylle.
— Pelottaako? kysyi vanha täti Marja Dmitrijevna.
— Eihän sinun vain ole kylmä? Sinä olet kalpea. Odotahan, kumarru hiukan! sanoi Kittyn sisar, rouva Lvova, ja nosti kauniit, täyteläiset käsivartensa sulavaan kaareen korjaillakseen Kittyn tukassa olevia kukkia.
Dolly tuli myös sanomaan jotain, mutta ei kyennyt sanomaan mitään vaan puhkesi kyyneliin ja naurahti luonnottomasti.