— Darja Aleksandrovnalle? toisti Matvei ikään kuin epäillen.
— Niin, ilmoita. Ota tuo sähkösanoma ja vie hänelle, mitä hän siitä sanoo.
"Tahtoo kokeilla", ymmärsi Matvei, mutta sanoi vain: — Kyllä, herra.
Stepan Arkadjevitsh oli jo pesty ja kammattu ja valmiina pukeutumaan, kun Matvei narahtelevine kenkineen palasi verkkaisin askelin huoneeseen, sähkösanoma kädessä. Parturi oli jo mennyt.
— Darja Aleksandrovna käski sanomaan, että hän matkustaa pois. Käski tekemään miten te itse parhaaksi näette, Matvei sanoi tuijottaen herraansa kädet taskussa ja pää kallellaan, vain silmillään nauraen. Stepan Arkadjevitsh oli vaiti. Sitten hänen kauniilla kasvoillaan väreili hyväntahtoinen ja hiukan säälittävä hymy.
— Mitäs sanot, Matvei? hän sanoi heiluttaen päätään.
— Ei hätää, herra, kyllä tilanne setviytyy, Matvei sanoi.
— Setviytyykö?
— Niin tekee, herra.
— Niinkö arvelet? Kuka siellä on? Stepan Arkadjevitsh kysyi kuullessaan oven takaa hameen kahinaa.