— Miksi te sitä minulta kysytte? Tehän tiedätte minun vastaukseni.
— Minä tahdon kuulla teidän mielipiteenne.
— Minun mielipiteeni on vain se, Levin vastasi, — että nuo pyöreät pöydät todistavat, ettei niin sanottu sivistynyt säätyläisluokka ole talonpoikia korkeammalla. He uskovat pahaan silmään, taikoihin ja loihtimisiin, me taas…
— Te ette siis usko?
— En saata uskoa, kreivitär.
— Entä jos olen itse nähnyt?
— Maalaismuijatkin kertovat, kuinka he ovat itse nähneet kummituksia.
— Teidän mielestänne minä siis valehtelen?
Ja hän naurahti katkerasti.
— Ei, Masha, Konstantin Dmitrish sanoo, että hänen on mahdoton uskoa, Kitty sanoi punastuen Levinin puolesta; ja Levin käsitti sen, hermostui enemmän ja aikoi vastata, kun Vronski samassa avomielisesti ja iloisesti hymyillen puuttui keskusteluun, joka uhkasi muuttua ikäväksi.