Vronskin kamaripalvelija tuli pyytämään Pietarista tulleen sähkösanoman kuittia. Siinä, että Vronski oli saanut sähkösanoman, ei ollut mitään erikoista, mutta näytti siltä kuin hän koettaisi salata jotain. Hän sanoi kuitin olevan kirjoituspöydällä ja kääntyi kiireesti Annan puoleen:
— Huomenna saan varmasti kaikki asiat toimitetuksi.
— Keneltä on tullut sähkösanoma? kysyi Anna kuuntelematta hänen sanojaan.
— Stivalta, vastasi Vronski vastahakoisesti.
— Miksi et ole näyttänyt minulle? Mitä salaisuuksia voi olla Stivan ja minun välillä?
Vronski huusi kamaripalvelijan takaisin ja käski tuomaan sähkösanoman.
— Minä en tahtonut näyttää, sillä Stivalla on tapana lähetellä sähkösanomia ilman aikojaan; ei ollut syytä tehdä sitä nytkään, kun mitään ei vielä ole päätetty.
— Onko se avioerosta?
— On, hän ilmoittaa, ettei ole vielä saanut mitään aikaan ja että ratkaiseva vastaus on luvattu antaa näinä päivinä. Niin, lue itse.
Vapisevin käsin Anna otti sähkösanoman, ja luki, mitä Vronski oli sanonut. Lopussa oli vielä lisää: "Toivoa vähän, mutta koetan kaikkia mahdollisia ja mahdottomia keinoja."