— Mitä hänellä on asiaa?
— Hän tahtoo puhua uskosta.
Mezhenjétski myhähti.
— No antaa hänen tulla, — lausui hän. — Nuo lahkolaiset — arveli hän itsekseen — vihaavathan hekin hallitusta. Hänestä saattaa kenties olla hyötyäkin.
Ylivalvoja läksi ulos, mutta avasi muutaman minutin perästä oven uudelleen ja päästi sisään vanhan, tutisevan ukon, jolla oli tuuhea tukka, harva ja harmaa parta ja lempeät, mutta väsyneet siniset silmät.
— Mitäs teillä on asiaa? — kysyi Mezhenjétski.
Vanhus vilkaisi häneen, loi sitten silmänsä kiiruusti alas ja ojensi hänelle pienen, työstä karkean, kuihtuneen kätensä.
— Mitäs teillä on asiaa? — kysyi Mezhenjétski toistamiseen.
— Tahtoisin puhella teidän kanssanne.
— Mistä?