— Siitäpä juuri tahtoisin teidän kanssanne puhuakin.
— Mitäs te oikeastaan tahdotte?
— Saada tietää, mikä teidän uskonne on.
— Meidän uskomme… no niin… istukashan, — sanoi Mezhenjétski, olkapäitään kohauttaen. — Meidän uskomme on tämä: me uskomme, että valta on niitten käsissä, jotka rasittavat ja pettävät kansaa, ja että meidän täytyy armotta taistella näitten ihmisten kanssa, vapauttaaksemme kansan, jota he eksploiteeraavat — totuttuun tapaansa Mezhenjétski käytti vieraskielistä sanaa, mutta korjasi sen kohta: kettävät. Siksipä heidät pitää tuhota. He tappavat, ja heitä pitää tappaa, kunnas mielensä muuttavat.
Vanha lahkolainen loi silmänsä maahan ja huokasi.
— Meidän uskomme, — jatkoi Mezhenjétski on se, että meidän pitää kukistaa despootinen hallitus, omaa itseämme säästämättä, ja aikaansaada vapaa, kansallinen hallitus.
Ukko huokasi taaskin syvään, nousi ylös, oikoen takkinsa poimuja, heittäysi siten polvilleen ja syöksi Mezhenjétskin jalkain juureen, painaen otsansa likaiseen lattiaan.
— Mitäs te tuossa ryömitte?
— Älkää kierrelkö… sanokaa minulle, millainen teidän uskonne on, — sanoi ukko, nousematta ja päätään kohottamatta.
— Sanoinhan minä, millainen se on. Nouskaa ylös, muutoin en puhu enään yhtään sanaa.