— Kirottu konna! — huudahti hän. — Ja niinpä elän kuin elänkin yhdessä Jevstignéin kanssa ja olen elänytkin. Kas niin, tapa minut nyt tähän paikkaan! Eikä Agâshkakaan ole sinun tyttäresi; hänen se on, — liitti hän kiireesti, nostaen käden kasvoilleen, valmiina vastaan-ottamaan iskua.
Mutta Kornéi ei näkynyt käsittävän mitään. Hän huohotti vain ja katseli ympärilleen.
— Kaho nyt, mitäs lapselle teit: käsi on sijoiltaan, — sanoi muori, näyttäen yhä parkuvan lapsen nuljahtanutta, roikkuvaa kättä.
Kornéi kääntyi ääneti ympärinsä ja meni ulos kuistille.
Pilvinen oli ulkona sää, ja hiukan pakasteli kuin ennenkin. Härmähiutaleita putoeli hänen tulisille poskilleen ja otsalleen. Hän istahti portaalle, keräsi kahmaloittain lunta kaidepuilta ja söi sitä. Oven takaa kuului Márfan voivotuksia ja tytön vaikeroivaa itkua. Sitten aukeni ovi porstuaan, ja hän kuuli äitinsä kulkevan porstuan läpi isoon pirttiin.
Kornéi astui tupaseen. Pöydällä paloi lamppu himmeästi, sydän alhaalle kierrettynä. Laipion takaa kuului Márfan valituksia, jotka kävivät äänekkäämmiksi heti kuin hän oli tullut sisään. Kornéi puki päälleen, sanaakaan sanomatta, veti lavitsan alta matkalaukkunsa, pani siihen kapineensa ja köytti nuoralla kiinni.
— Mistä syystä sinä murhasit minut? Mistä syystä? Mitä minä olen sulle tehnyt? — alkoi Márfa surkealla äänellä. Kornéi ei vastannut mitään; nostihan vain matkalaukun ja läksi ovea kohti. — Rosvo! Ryöväri! — puhui Márfa, nyt jo aivan toisella äänellä. — Maltahan! Vai luuletkos lain kourista pääseväs?
Sanaakaan sanomatta Kornéi potkaisi oven auki ja paiskasi sen niin lujasti perässään kiinni, että seinät tärähtivät.
Isoon pirttiin tultuansa, hän herätti mykän ja käski hänen valjastaa hevosen. Poika, ensi hätään heräämättä ihan valveille, loi setäänsä kummastelevan, kysyvän katseen, raapien molemmin käsin päätänsä. Päästyään viimein selville siitä, mitä häneltä vaaditaan, hän kavahti pystyyn, veti huopakengät jalkaansa, pisti repaleisen puoliturkin ylleen ja läksi lyhty kädessä ulos.
Oli jo aivan valoisa, kun Kornéi mykän kanssa solahti pienessä liistereessä ulos portista, lähtien ajamaan samaa tietä, jota eilen oli tullut Kuzjmân kanssa.