Simo kummasteli ja alkoi sitten puhutella vaimoa ja sopimaan kengistä. Sovittiin hinnasta, ruvettiin mitanottoon. Vaimo nosti polvilleen ontuvan tyttösen ja sanoo:
— Tästä tulee sinun ottaa kaksi mittaa; väärään jalkaan neulo yksi kenkä ja suoraan kolme. Niillä kummallakin on yhtäläiset jalat. Ne ovat kaksosia.
Simo otti mitan ja sanoi ontuvasta: Kuinka sen tyttöpahan on käynyt?
Vai onko se syntyjään jo ollut sellainen?
— Ei ole. Äiti likisti sellaiseksi.
Martta tarttui siinä puheeseen, haluten tietää, kuka vaimo oli ja kenen lapsia ne olivat; kysyi siis:
— Etkö sinä olekkaan niiden äiti?
— En minä ole niiden äiti enkä sukulainenkaan edes, aivan ne minulle ovat vieraita — ottolapsia.
— Kuitenkin niitä niin hellit, vaikka vieraitakin ovat.
— Kuinkapa minä voisin olla niitä säälimättä; itsehän olen ne rinnoillani imettänyt. Olihan sitä omakin lapsi, mutta Herra otti pois; sitä en niin säälinyt kuin näitä.
— Kenen lapsia ne ovat?