Matrjona. (Päätään pyöritellen.) Voi, voi, pitää mennä korjaamaan pois. Ja ehkä hän tässä siitä vielä tyyntyy, vähän aikaa istuttuaan. (Menee.)
V KOHTAUS.
Nikita, Mitritsh, Anjutka.
Nikita. (Istuu kasvot käsien peitossa, Mitritsh ja Anjutka makaavat hiiskunutta, hievahtamatta.) Vikisee, toden perään vikisee, näetsen, näetsen, ihan selvään. Hän kaivaa sen maahan, toden perään, kaivaa! (juoksee ovelle.) Äiti, elä kaiva, se elää…
VI KOHTAUS.
Samat ja Matrjona.
Matrjona. (Tullen takaisin, kuiskaten.) Mitä sinä, Jumalan nimessä! Kaikkia se houriikin. Sekös nyt eläisi! Senhän ovat luutkin kaikki murskana.
Nikita. Anna vielä viinaa! (juo.)
Matrjona. Mene, poikaseni! Ehkä nyt jo nukut.
Nikita. (Seisoo ja kuuntelee.) Elävä se on yhä… näetsen… vikisee. Etkö sinä kuule? Näetsen!