Esirippu.
Viides näytös.
Luuva. Etumaisimpana auma, vasemmalla puimatanner, oikealla vaja, jonka ovet ovat auki, ja ovella olkia. Perällä näkyy talo, josta kuuluu laulua ja soittoa. Tietä myöten kulkee vajan ohi taloon päin kaksi tyttöä.
I KOHTAUS.
Kaksi tyttöä.
Ensimäinen tyttö. Näetsen, kuinka hyvin päästiin, ett’ei hameita liattu. Kylän kautta olisi kovin vaikea ollut, — niin on paljo rapakkoa… (Seisahtuvat ja pyyhkivät olkiin jalkojaan.)
Ensimäinen tyttö. (Katselee olkiin ja huomaa jotakin.) Mikäs se siellä on?
Toinen tyttö. (Tarkastelee.) Mitritshän se on, niiden renki. Sekös on päihinsä juonut!
Ensimäinen tyttö. Eihän se ole taitanut ryypätä?
Toinen tyttö. Tähän päivään asti, näen mä.