XVI KOHTAUS.
Nikita yksin.
Nikita. (Sytyttää paperossin.) Nekös panivat kovalle, että sanoisin, miten tyttöjen kanssa olen pelaillut. Vaan ne jutut eivät ole niinkään helposti kerrotut. Ja naimaan minun tahtoivat hänet. Vaan jos kaikki naisi, niin kyllä silloin monta vaimoa saisi. Ja vähät minä naimisista välitän, — muutenkaan en elä pahemmin, kuin nainutkaan. Kateeksi vain käypi ihmisille. Vaan kuinka minä tulinkaan sen ristinmerkin pyhän kuvan edessä tehneeksi, ihan oli kuin olisi joku survaissut siihen?! Yht’äkkiä siten kaikki pitkät puheenlangat katkaisin. Sanotaan olevan kamalaa vannoa totuutta vastaan. Mitä tuhmuuksia! Joutavia puheita vain! Ei muuta mitään!
XVII KOHTAUS.
Nikita ja Akulina.
Akulina. (Tulee kauhtanaan puettuna, panee pois nuoran, riisuutuu ja menee kammioon.) Sytyttäisit e’es valkean.
Nikita. Sinuako katsellakseni? Näenhän sinut muutenkin.
Akulina. Mene matkaas!
XVIII KOHTAUS.
Samat ja Anjatko.