Pjotr. Siltä nyt ei mitään tolkkua saa. Kenenkäs kanssa se sitte leukojaan loukuttelee?
Akulina. (Joka ei kuullut.) Hä? (Pjotr viittaa kädellään Akulinalle, joka istuutuu kehräämään.)
IV KOHTAUS.
Samat ja Anjutka.
Anjutka. (Juoksee sisään. Äidilleen.) Nikitan isä ja äiti tulivat hänen luokseen. Kotiin tahtovat ottaa hänet asumaan, turkanen vie.
Anisja. Valehtelet.
Anjutka. Ihan totta! Vaikka paikalle kuolisin! (Nauraa.) Kun minä kulin ohi, niin Nikita sanoi minulle: — hyvästi nyt, Anna Petrovna! Tulehan sitte minun häihini. "Minä", sanoo, "lähden teiltä pois". Nauroi vielä itse.
Anisja. (Miehelleen.) Eipä tuota näy sinua kovinkaan tarvittavan. Siinäpä hän jo itsekin on aikeessa lähteä. Ja vielä sanoo, että ajan pois!
Pjotr. Ja menköön! Niinkuin en muita saisi?
Anisja. Entäs ne etukäteen annetut rahat?… (Anjutka vetäytyy ovelle, kuuntelee puhelua ja menee ulos.)