Matrjona. Anna Nikitalle, niin hän ne kätkee. Nikita! Ota ja piiloita jonnekin.
Nikita. Ka, anna sitte.
Anisja. Voi minun päiviäni! Kyllähän minä ne itse… (Menee portille.)
Matrjona. (Tarttuu hänen käsivarteensa.) Minnekä sinä? Vielä voivat ihmiset älytä ja sattuu sisar tulemaan. Anna Nikitalle, hän tietää. Sekös on hupakko!
Anisja. (Pysähtyy epäröiden.) Voi minua poloista!
Nikita. Ka, annahan tuossa, niin pistän jonnekin.
Anisja. Minne ne pistät sitte?
Nikita. Vai pelkäät? (Nauraa.)
XX KOHTAUS.
Samat ja Akulina (tulee vaatteita kantaen).