Anisja. Nyt luotin häneen; vaan mitähän tästä tullee. (Menee.)
XXII KOHTAUS.
Marfa, Akulina ja Matrjona.
Marfa. (Tulee toiselta, Akulina toiselta puolelta. Akulinalle.) Olisin jo taannoin tullut, vaan kävin tyttäreni luona. No, mitenkä ukko jaksaa? Vai tekeekö jo lähtöä?
Akulina. (Ottaa vaatteita.) Kukas hänet tietää. Minä olin joella.
Marfa. (Osoittaen Matrjonaa.) Kukas tämä tässä on?
Matrjona. Sujevasta olen, Nikitan äiti, kultaseni. Terveeks’, terveeks’! Ihan on kuihtunut miesraukka, veljesi, ihan. Itse vastikään kävi tässä ulkona. Käykää, sanoi, sisartani hakemassa, sillä sanoi… Voi! Joko lie kuollutkin?
XXIII KOHTAUS.
Samat ja Anisja (juoksee huutaen ulos tuvasta, tarttuu pylvääseen
ja alkaa ulvoen itkeä).
Anisja. Vo-ooi! Vo-ooi kun jäätti, kun jäätti y-yyksin… leskiraukaksi… ikipäiviksi… sulki suloiset silmänsä…