Anisja. Mitä hourit! (Syöksyy Akulinan kimppuun.)
Nikita. (Pidättää.) Anisja! Vai oletko unhottanut?
Anisja. Mitä pelotat? En pelkää sinua.
Nikita. Ulos! (Pyöräyttää Anisjan ympäri ja survii häntä ulos.)
Anisja. Minne ulos? Enkä mene omasta talostani.
Nikita. Ulos, sanon minä. Eläkä tulekkaan takaisin.
Anisja. Enkä mene. (Nikita survii. Anisja itkee ja huutaa, tarttuen kiinni ovenpielestä.) Mitäs se on, että omasta talosta niskasta pihalle ajetaan? Mitäs sinä teet, roisto? Vai luuletko, ettei sinua rangaista saata. Odotahan!
Nikita. No, no!
Anisja. Kylän vanhimman, urjädnikan luo menen.
Nikita. Ulos, sanon minä. (Survaisee ulos.)