— Qu'est-ce qu'il chante?[76] — kysyi eräs ranskalainen.
— De l'histoire ancienne,[77] — vastasi toinen, aavistaen, että oli puhe entisistä sodista. — L'Empereur va lui faire voir à votre Souvara, comme aux autres.[78]
— Bonaparte... — alkoi Dolohof, mutta ranskalainen keskeytti hänet.
— Ei ole Bonapartea. On keisari Saoré nom[79]... — huusi ranskalainen raivoissaan.
— Hiis vieköön keisarinne!
Ja Dolohof alkoi sättiä venäjäksi, oikein sotilaan tapaan, heitti kiväärinsä ilmaan ja poistui ketjusta.
— Menkäämme, Ivan Lukitsh, — sanoi hän komppanianpäällikölle.
— Sepä vasta ranskaa, — sanoivat venäläiset sotilaat. — Entä sinä, Sidorof!
Sidorof iski silmää ja alkoi, ranskalaisiin kääntyneenä, mulittaa käsittämättömiä sanoja:
— Kari, mala, tafa, safi, muter, kaska, — molotti Sidorof, koettaen saada äänensä sävyä niin ilmeikkääksi kuin mahdollista.