— Majuri Denisof, — toisti Rostof, — haavoittui Moliteinin luona.
— Hän on luullakseni kuollut. Vai miten, Makejef? — kysyi lääkäri rauhallisena välskäriltä.
Välskäri ei kuitenkaan yhtynyt esimieheensä.
— Onko hän sellainen mittava, punatukkainen? — kysyi lääkäri.
Rostof kuvaili Denisovin ulkonäön.
— Olihan täällä sellainen, oli, — ehätti lääkäri myöntämään iloisesti, — hän muistaakseni kuoli, mutta otetaan asiasta selvä, onhan minulla luettelo. Onko se saatavilla, Makejef?
— Luettelo on Makar Aleksejevitshillä, — vastasi välskäri: — Mutta menkäähän upseerien osastoon, siellä saatte selvän, — lisäsi hän, Rostoviin kääntyen.
— Ah, älkäähän menkö, ystäväiseni, — sanoi lääkäri, — saattaa käydä, että itse jäätte sinne.
Mutta Rostof kumarsi lääkärille ja pyysi välskäriä neuvomaan tietä.
— Älkää syyttäkö minua, kuulkaahan, — huusi lääkäri hänen jälkiinsä.