— Dronushka, Alpatitsh on lähtenyt jonnekin eikä minulla ole kenen puoleen kääntyisin. Onko totta, kuten minulle on kerrottu, etten voi matkustaa pois.
— Miksette voisi, teidän ylhäisyytenne voi kyllä matkustaa, — sanoi Dron.
— Minulle on sanottu, että vihollisen tähden on vaarallista. Minä en, veikkonen, kykene mihinkään, en käsitä mitään eikä ketään ole kanssani. Tahtoisin välttämättömästi lähteä matkalle tänä yönä tai aikaseen huomenaamulla.
Dron oli ääneti. Hän vilkasi kulmiensa alta ruhtinatar Mariaan.
— Ei ole hevosia, — sanoi hän, — puhuin siitä jo Jakof Alpatitshillekin.
— Miksi ei ole? — kysyi ruhtinatar.
— Kaikki on Jumalan rangaistuksen tähden, — vastasi Dron. Ne hevoset, mitä oli, vietiin sotaväkeen ja muut ovat kuolleet, semmoinen on nyt vuosi. Vähät hevosia syöttämään, kunhan ei itse nälkään kuolisi! Kolmin päivin saavat syömättä värjöttää. Ei ole mitään, kaikki ovat köyhtyneet.
Ruhtinatar Maria kuunteli tarkkaavasti, mitä Dron hänelle puhui.
— Ovatko kaikki köyhtyneet? Eikö ole leipää? — kysyi hän.
— Nälkään ovat monet ihmisetkin kuolleet, — sanoi Dron, — vieläkö sitte hevosia...