Samassa lennähti lakki hänen päästään ja pää nyrjähti kallelleen voimakkaasta iskusta.
— Lakit pois päästä, petturit! — kaikui Rostovin jymeä ääni. — Missä on kylän vanhin? — kiljui hän vimmatusti.
— Vanhinta, vanhinta tahtoo... Dron Saharitsh, teitä kutsutaan, — kuului sieltä täältä hätäisen nöyriä ääniä ja päät alkoivat paljastua.
— Me emme kapinoi, järjestystä vain valvomme, — virkkoi Karp ja takaapäin kuului samassa muutamia ääniä.
— Kun ukot ovat kerran päättäneet...
— Vai jupisemaan! Kapinoitsijat! Rosvot! Petturit! — karjui Rostof hurjasti ja tarttui Karpia ryntäisiin. — Sitokaa tämä mies! — huusi hän, vaikkei ollut muita sitojia kuin Lavrushka ja Alpatitsh.
Lavrushka juoksi kuitenkin Karpin luo ja tarttui häntä selkäpuolelta käsiin.
— Suvaitsetteko käskeä kutsumaan sotaväkeä mäen takaa? — kysäsi hän.
Alpatitsh kutsui nimeltä kahta musikkaa sitomaan Karpia. Musikat tulivat nöyrästi ja alkoivat riisua vöitään.
— Missä kylän vanhin on? — ärjyi Rostof.