Arvellen, että häntä kohdeltiin tällä tavoin vain sen tähden, ettei Davoust tiennyt, että hän oli keisari Aleksanterin kenraali-adjutantti, vieläpä hänen edustajansa Napoleonin edessä, kiiruhti Balashef ilmaisemaan arvonsa ja tarkotuksensa. Mutta vastoin hänen odotustaan muuttui Davoust vielä tylymmäksi ja raaemmaksi.
— Missä teidän pakettinne on? — kysyi hän. — Donnez le moi, je l'enverrai à l'Empereur.[21]
Balashef virkkoi, että hän on saanut käskyn antaa sen mieskohtaisesti itselleen keisarille.
— Teidän keisarinne käskyt täytetään teidän armeijassanne, vaan täällä, — sanoi Davoust, — teidän on tehtävä, niin kuin täällä käsketään.
Ja aivan kuin antaakseen venäläisen kenraalin yhä enemmän tuta sitä, että hän on riippuvainen raa'asta voimasta, lähetti Davoust adjutanttinsa hakemaan päivystäjää.
Balashef veti esille paketin, jossa oli hallitsijan kirje ja pani sen pöydälle, jona oli kahden tynnyrin päälle kaadettu ovi törröttävine saranoineen. Davoust otti kirjeen ja luki osotekirjotuksen.
— Teillä on täysi oikeus osottaa tai olla osottamatta minulle kunnioitusta, — sanoi Balashef. — Mutta sallikaa minun huomauttaa teille, että minulla on kunnia omistaa Hänen Majesteettinsa kenraali-adjutantin arvo.
Davoust katsahti häneen mitään virkkamatta ja nautti vain Balashevin kasvoille kohahtaneesta harmista ja hämmästyksestä.
— Teille osotetaan sitä, mitä teille tulee osottaa, — sanoi hän ja pistettyään kirjeen taskuunsa läksi aitasta.
Hetken kuluttua tuli marsalkan adjutantti herra de Castre ja saattoi Balashevin häntä vasten varattuun huoneeseen.