— Ovatko nuo meikäläisiä? — kysyi Pierre.
— Ovat ja tuolla etempänä ovat ranskalaiset, — vastasi upseeri. — Tuolla, tuolla ne näkyvät.
— Missä, missä? — kysyi Pierre.
— Paljaalla silmällä näkee. Tuolla noin.
Upseeri osotti kädellään savuja kohti, jotka siinsivät vasemmalta joen takaa ja hänen kasvoilleen nousi samallainen ankaran totinen ilme kuin Pierre oli nähnyt häntä vastaan tulleiden kasvoilla.
— Vai nuo ne ovat ranskalaisia! Entä tuolla? — Pierre näytti vasemmalle erästä kumpua kohti, jonka luona häämötti sotaväkeä.
— Ne ovat meikäläisiä.
— Vai meikäläisiä! Entä tuolla? — Pierre osotti kädellään erästä toista kaukaista kumpua kohti, jolla yleni suuri puu ja jonka äärestä häämötti kylä ja nousi nuotiosavuja.
— Se on se, — vastasi upseeri (se oli Shevardinon redutti). — Eilen se oli meidän, vaan nyt se on hänen.
— No, entä meidän asemamme?