— Onpas, minä kuulin, — sanoi Natasha. — Miksi äiti ei tahdo?
— Mitä se sinuun kuuluu? — kiljasi kreivi.
Natasha siirtyi ikkunan ääreen ja vaipui ajatuksiinsa.
— Kuulkaahan isä, Berg tuli meille, — sanoi hän katsoessaan ulos.
XVI.
Berg, Rostovilaisten vävy, oli jo päässyt everstiksi ja saanut Vladimirin ja Annan ritarimerkit sekä oli nyt entisessä, rauhallisessa ja hauskassa toisen armeijakunnan esikunnan päällikön ensimäisen osaston apulaisen virassa.
Hän oli saapunut syyskuun 1 p:nä armeijasta Moskovaan.
Hänellä ei ollut oikeastaan mitään tekemistä Moskovassa, mutta kun hän oli huomannut, että kaikki pyrkivät armeijasta Moskovaan ja hommailivat täällä jotain, katsoi hänkin tarpeelliseksi pyytää lomaa koti- ja perheasioiden tähden.
Berg ajoi appensa talon eteen siistillä ajopeleillään, joita veti pari lihavia harmaita hevosia, jotka olivat aivan samanlaiset kuin eräällä ruhtinaalla. Hän silmäili tarkkaan pihalla olevia kuormia ja rappuja noustessaan otti taskustaan puhtaan nenäliinan ja sitoi sen solmuun.