[261] Mitenkä te sanoitte?
[262] Saksalaiset ovat aika tolvanoita. Eikö totta, herra Pierre?
[263] Vielä pullo tuota moskovalaista bordoota, vai kuinka? Morel, meneppäs lämmittämään meille vielä pullollinen Morel!
[264] Mitä kummia, me olemme surullisia? Eiköhän teillä tosiaankin taida olla jotain minua vastaan? Tai ehkä teidän surunne johtuu asioiden tilasta?
[265] Kautta kunniani, puhumattakaan siitä, että olen teille kiitollinen, minä tunnen myöskin ystävyyttä teitä kohtaan. Enkö voisi jollain tavoin osottaa teille palvelustani? Vallottakaa minun mielialani. Olkoon kysymyksessä elämä tai kuolema. Minä sanon teille tämän käsi sydämellä.
[266] Kiitos.
[267] Ah, siinä tapauksessa juon teidän terveydeksenne.
[268] Niin, ystäväni, oikukkaat ovat kohtalon polut. Kuka olisi voinut sanoa minulle, että minusta tulee Bonaparten sotamies ja rakunakapteeni, kuten me häntä ennen mainitsimme. Mutta olenhan nyt Moskovassa hänen kanssaan. — Täytyy sanoa teille, ystäväni, että meidän nimemme on Ranskan vanhimpia.
[269] Kaikki tämä on ollut vain elämän puitteita, sen sisällyksenä on ollut rakkaus. Rakkaus! Eikö niin, herra Pierre? Vielä lasi.
[270] Oo, ne naiset, ne naiset!