Hän oli pyytänyt Pierren ottamaan selkoa, otettaisiko hänet husariksi.
Pierre käveli vierashuoneessa häntä kuuntelematta.
Petja kiskasi häntä kädestä herättääkseen hänen huomionsa.
— No, miten on asiani, Pjotr Kirilitsb, sanokaa Herran tähden! Kaikki toivoni on teissä, — sanoi Petja.
— Niin, sinun asiasi. Se husarijuttu? Sanon, sanon. Kohta sanon kaikki.
— No, mitä kuuluu, mon cher,[50] saitteko manifestin? — kysyi vanha kreivi. — Kreivitär oli Rasumovskien kirkossa ja oli kuullut uuden rukouksen. Hyvin hyvän sanoi olleen.
— Olen, — vastasi Pierre. — Huomenna tulee hallitsija... Ylimääräinen aatelin kokous ja kymmenen kustakin tuhannesta rekryyttejä, kerrotaan. Onnittelen teitä.
— Niin, niin, Luojan kiitos. Mitäs armeijasta kuuluu?
— Meikäläiset ovat taas peräytyneet. Smolenskin luona kuuluvat jo olevan, — vastasi Pierre.
— Herra varjelkoon! — sanoi kreivi. — Missäs manifesti on?