— Siitä asiasta ei meillä voi olla tietoa, — sanoi Maria Semjonovna, — mutta niin vain on paras elää.
— Puhutaanko sellaisesta kirjoissa?
— On siitä kirjoissakin, — sanoi Maria Semjonovna, ja luki räätälille evankeliumista vuorisaarnan. Räätäli vaipui mietteihinsä. Ja kun sitten työnsä suoritettuaan palasi kotiin, hän lakkaamatta ajatteli mitä oli Maria Semjonovnalta oppinut, mitä tämä oli sanonut ja mitä lukenut hänelle.
XVII.
Pjotr Nikolajevitshin suhde kansaan oli nyt peräti muuttunut, ja samoin kansan suhde häneen. Ei mennyt vuottakaan, niin hänen metsästään vietiin 27 tammea ja poroksi poltettiin vakuuttamaton riihi. Pjotr Nikolajevitsh tuli siihen johtopäätökseen, että sikäläisten talonpoikain kanssa olivat kaikki hyvät välit mahdottomia.
Siihen aikaan hakivat Liventsovit hoitajaa maatilalleen, ja läänihallituksen esimies suositteli Pjotr Nikolajevitshiä piirikunnan parhaimpana isäntänä. Liventsovien tavattoman suuri tila ei tuottanut mitään tuloja, ja talonpojat käyttivät kaikkia etuja hyväkseen. Pjotr Nikolajevitsh otti nyt järjestääkseen asiat uudelle kannalle, ja annettuaan oman tilansa vuokralle muutti vaimoineen kaukaiseen Volgan varrella olevaan maakuntaan.
Pjotr Nikolajevitsh oli aina ollut järjestyksen mies, mutta nyt oli hänellä entistä enemmän syytä olla sallimatta, että tuo metsistynyt, raaka kansa saisi laittomasti anastaa haltuunsa vierasta omaisuutta. Hän nautti tilaisuudesta saada opettaa heitä ja kävi asiaan käsiksi kovin kourin. Yhden talonpojan toimitti metsänvarkaudesta linnaan, toisen pieksi omin käsin, kun se ei antanut tietä, eikä nostanut lakkia. Niiden niittyjen suhteen, jotka olivat riidanalaiset ja joita talonpojat pitivät ominaan, ilmoitti Pjotr Nikolajevitsh heille, että jos vain laskevat sinne karjansa, niin hän ottaa kaikki elukat takavarikkoon.
Kevään tultua talonpojat päästivät karjan kartanon niityille, niinkuin olivat muinakin vuosina tehneet. Pjotr Nikolajevitsh kokosi renkinsä ja käski ajaa karjan kartanon tarhaan. Talonpojat olivat kynnöksillään ja sen vuoksi saivat rengit akkain huudoista huolimatta karjan ajetuksi määräpaikkaan. Työstä palattuaan talonpojat kokoontuivat ja tulivat kartanolle karjaansa takaisin vaatimaan. Pjotr Nikolajevitsh tuli heidän puheilleen pyssy olalla (hän oli juuri palannut tarkastusmatkalta) ja ilmoitti, että karja annetaan takaisin vain 50 kopekan maksua vastaan sarvipäältä ja 20 kop. lampaalta. Miehet alkoivat huutaa niittyjä omikseen, sanoen, että heidän isänsä ja esi-isänsä olivat niitä hallussaan pitäneet ja että karjan takavarikkoonotto oli laiton teko.
— Anna karja takaisin, muuten käy huonosti, — sanoi muuan ukko, uhkaavasti lähestyen Pjotr Nikolajevitshiä.
— Mitä sillä tarkoitat? — huusi Pjotr Nikolajevitsh aivan kalpeana tullen ukkoa vastaan.