—No, avaahan hetkeksi vaan. Rukoilen sinua,—puhui hän mielettömiä sanoja.
Katjusha vaikeni, sitten Nehljudof kuuli hänen kätensä hapuilevan oven ripaa. Ripa naksahti ja hän tunkeutui sisään avatusta ovesta. Hän otti Katjushan syliinsä semmoisena kuin tämä oli kovassa, karkeassa paidassa, käsivarret paljaina, nosti hänet ja kantoi pois.
—Ah! Mitä te teette?—kuiskasi Katjusha. Mutta Nehljudof ei välittänyt hänen sanoistaan kantaessaan häntä omaan huoneeseensa.
—Ah, älkää, päästäkää,—puhui Katjusha, mutta itse likistäytyi häntä vastaan!
* * * * *
Kun Katjusha vapisevana ja vaiteliaana, mitään vastaamatta Nehljudofin sanoihin läksi hänen luotansa, tuli Nehljudof ulos portaille ja pysähtyi koettaen saada selville sen kaiken merkitystä, mitä oli tapahtunut.
Pihalla oli jo valoisampi: alhaalla joella jäiden räiske ja kilinä ja sohina oli yhä enennyt ja entisten äänten lisäksi oli tullut veden lorina. Sumu alkoi taas laskeutua ja sumuseinän takaa nousi vaillinainen kuu surullisesti valaisten jotakin mustaa ja hirvittävää.
»Mitä tämä nyt on? Suuri onniko vai suuri onnettomuusko minulle on tapahtunut?»—kysyi hän itseltään.—»Näinhän aina, näinhän kaikki»,—sanoi hän itselleen ja meni maata.
XVIII.
Seuraavana päivänä tuli Shenbok loistavan iloisena tätien luo Nehljudofia hakemaan ja valloitti nämät kokonaan siroudellaan, ystävyydellään, iloisuudellaan, rakkaudellaan Dmitriä kohtaan ja anteliaisuudellaan. Vaikka hänen anteliaisuutensa hyvin miellyttikin tätejä, niin se kuitenkin saattoi heidät ymmälle liioittelunsa vuoksi. Taloon saapuneille sokeille kerjäläisille hän antoi ruplan, palvelusväelle jakoi 15 ruplaa juomarahoja ja kun Sofia Ivanovnan bolognalainen koira sattui hänen nähden repäsemään jalkansa veriin; niin hän, tarjoutuen sitomaan haavaa, ei epäillyt hetkeäkään, vaan repi siekaleiksi korureunaisen batistinenäliinansa, (Sofia Ivanovna tiesi, että tämmöiset nenäliinat maksavat vähintäin 15 ruplaa tusina), ja teki siitä siteitä koiraa varten. Tädit eivät ennen olleet semmoista nähneet ja tiesivät, että tällä Shenbokilla oli 200 tuhannen velat, jotka, Shenbok tiesi sen, eivät koskaan tulisi maksetuiksi, ja että siis 25 ruplaa enemmän tai vähemmän ei merkinnyt hänelle mitään,