—Ei siinä ole mitään hirmuista,—sanoi Novodvorof kuulostellen mistä oli puhe.—Rahvas aina jumaloi vaan vallanpitäjiä,—sanoi hän rätäjävällä äänellään.—Tänään on hallituksella valta,—tänään siis hallitusta jumaloidaan ja meitä vihataan; huomenna on meillä valta, huomenna siis jumaloidaan meitä…
Nyt kuului seinän takaa kirouksia, seinää vastaan rymyytettiin jotakin, kahleet kalisivat, kiljuttiin ja huudettiin. Jotakuta lyötiin, joku huusi vartijoita apuun.
—Kuuletteko mitä eläimiä ne ovat! Mitä yhteyttä voi olla heidän ja meidän välillämme?—sanoi Novodvorof rauhallisesti.
—Sinä sanot eläimiksi, mutta Nehljudof kertoi tässä juuri ikään seuraavan tapauksen,—sanoi Kryiltsof hermostuneesti ja kertoi nyt. kuinka Makar oli henkensä kaupalla tahtonut pelastaa maamiehensä.—Se ei ole mitään eläimellisyyttä, vaan urostyö.
—Sentimenttalisuutta!—sanoi Novodvorof ivallisesti.—Meidän on vaikea ymmärtää noiden ihmisten sisällisiä aiheita ja heidän tekojensa vaikuttimia. Sinusta se oli ylevämielisyyttä, mutta ehkä siinä ei ole mitään muuta kuin kateutta tuota pakkotyöhön tuomittua kohtaan.
—Sinäpä et vasta tahdo nähdä toisessa mitään hyvää,—sanoi Maria
Pavlovna, yhtäkkiä kiihoittuneena (hän oli »sinä» kaikkien kanssa).
—Ei voi nähdä sitä mitä ei ole.
—Kuinka ei olisi, kun ihminen kerran panee henkensä alttiiksi.
—Minä luulen,—sanoi Novodvorof,—että jos tahdomme toteuttaa omaa asiaamme, niin ensimäinen ehto siihen (Kondratjef jätti kirjan, jota luki lampun ääressä, ja alkoi tarkkaavasti kuunnella opettajaansa)—on, ettemme vajoudu unelmiin, vaan katsomme asioita niinkuin ne ovat. Rahvaan hyväksi on tehtävä kaikki, mutta siltä ei saa mitään odottaa. Rahvaan hyvä—se on meidän toimintamme esine, mutta tämä rahvas ei voi olla itse myötävaikuttamassa meidän asiassamme, niinkauan kuin kansa on voimattomuuden tilassa, kuten nyt,—alkoi hän, ikäänkuin luentoa pitäen.—Ja sentähden on aivan illusoorista odottaa heiltä apua, kun kehityksen prosessi ei ole vielä tapahtunut,—se kehityksen prosessi, johon me heitä valmistamme.
—Mikä niin kehityksen prosessi?—rupesi Kryiltsof punehtuen sanomaan.—Me sanomme olevamme mielivaltaa ja despotismia vastaan, mutta eikö tuo ole juuri kaikkein hirmuisinta despotismia?