Hän oli iloinen, kun talvi raivokkaasti syöksyi maille manterille. Sillä sumu- ja myrskysäällä, jolla ei ollenkaan tuntunut olevan loppua, hänen ei niin usein tarvinnut tavata lähimmäisiään ja joutua heidän maalitaulukseen.
Eräänä päivänä hän tuli kotiin läpimärkänä sateesta. Tuuli oli temmannut hänen lakkinsa, ja hänestä tuntui melkein siltä kuin hän olisi tullut kaljuksi. Ornella hoiteli häntä tunnollisesti, pakotti hänet vaihtamaan takkia, veti kengät hänen jalastaan ja juotti hänelle kupillisen kuumaa maitoa.
Opettaja istuutui tulen ääreen ja kuvitteli tulleensa jälleen pikkupojaksi ja siirtyneensä niihin aikoihin, jolldin äiti hoivaili häntä ja huonolla säällä pakotti hänet pysymään kotosalla. Miellyttävä, kuin humaltumisesta aiheutunut väsymyksen tunne valtasi hänen mielensä, Loppujen lopuksikin on hyvä, että talossa on naishenkilö, joka huolehtii elämän aineellisesta puolesta ja antaa toisen elää sisäistä elämäänsä mielensä mukaan. Ja tuo Ornella…
— Ornella, opettaja sanoi kääntyen katsömaan, mitä tämä teki. Hän hääri tavallisissa askareissaan, ripusti hänen vaatteensa kuivamaan ja asettui sitten pöydän ääreen sateen pieksämästä ikkunasta lankeavaan himmeään valoon kuorimaan perunoita. Ja hän teki sen huolellisesti, niin että ohut kuori valui alas yhtenä ainoana kappaleena kuin keltaisenruskea nauha.
— Ornella, näin viime yönä niin omituista unta. Näin unta, että oikeudenpalvelija tuli ilmoittamaan, että talon vartian toimi lakkautetaan. Isänmurhaajien kuulustelu oli päättynyt, ja viranomaiset takavarikoivat heidän omaisuutensa. Mutta merkillisintä on, että kirje, jossa tuo asia ilmoitettiin, tuli minun kotiseudultani ja siltä henkilöltä, jolle möin taloni. Ja minut velvoitettiin ostamaan jälleen tuo talo sen takavarikoimisen uhalla.
Ornella ei ollut tottunut kuulemaan opettajalta tällaista luottamuksellista puhetta, eikä hän käsittänyt, että monet kertovat keksimiään unia siten ilmaistakseen omia toivomuksiaan. Silti tuo uni oli hänestä mielenkiintoinen, ja hän huomautti vakavasti, kuin olisi ollut kysymys todellisesta asiasta:
— Ja mitäpä se teihin koskisi, vaikka se takavarikoitaisiinkin?
— Eihän sen pitäisi koskea minuun, ja kuitenkin tuo asia tuntui minusta kovin ahdistavalta. Ja oikeudenpalvelija istui tässä huoneessa eikä tahtonut lähteä, ennenkuin oli kuullut minun päätökseni. Hän oli pitkä parrakas mies, ja samalla kuin hän oli olevinaan oikeudenpalvelija, hän oli, niinkuin unissa usein tapahtuu, toinenkin henkilö, nimittäin toinen isänmurhaajista, se, joka oli paennut. Hän istui tuolla ovensuussa eikä hievahtanut paikaltaan, ja minä tarkastelin asiapaperia tuumien, miten asian ratkaisisin, ja ajattelin: Marga voi kyllä ratkaista pulman…
Kuullessaan Margan nimeä mainittavan Ornella painoi päänsä kumaraan, katseli tarkoin kädessään olevaa perunaa ja kysyi hiljaa:
— Mutta mitä olette tehnyt talonne myynnistä saamillannc rahoilla?