Hän itse ei voinut mennä avaamaan, kun jo oli mennyt vuoteeseen, jossa nyt hikoili, sillä sadepäivästä alkaen hänessä oli ollut kuumetta ja reumaattista särkyä.

Koputettuaan oveen tuo ulkonaolija nyt hiljaa, mutta itsepäisesti naputti ikkunaruutuun.

Ornella rohkaisi itsensä ja kysyi karkealla äänellä;

— Kuka siellä?

Ja opettajan mielestä hän teki väärin, kun ei avannut ovea tuntemattoman äänen vastatessa:

— Ystävä.

— Mikä ystävä? opettaja silloin huusi nostaen päänsä peitteiden alta.

Ulkona oleva henkilö epäröi ensin, mutta vastasi sitten niinikään kovalla äänellä:

— Adelmo Bianchi.

— Avaa! opettaja käski Ornellaa.