Aine, jonka olen valinnut nyt ilmestyvän esitykseni aiheeksi, ei ole kirjallisuudessamme kokonaan uusi eikä tuntematon. Se liittyy nimittäin vanhempiin julkaisuihin, jotka ovat pyrkineet selittämään Porthanin elämäntyötä milloin miltäkin puolen. Sitä ovat kosketelleet useat kirjallisuutemme suurmiehet lausuessaan muistosanojaan henkilöstä, jolle tämäkin esitys on omistettu. Sitä on käsitelty myöskin parissa yleisempää kirjallishistoriallista laatua olevassa teoksessa. Nämät teokset ovat olleet edellytyksenä tutkimukselleni, ne täydentävät sitä muutamissa kohdissa ja niiden ilmoituksia olen käyttänyt hyväkseni aina erityisesti niihin vetoamatta. Mainitsen tässä vain Tengströmin ja Franzénin muistokirjoitukset, Reinin elämäkerrallisen kuvauksen sekä Schybergsonin esityksen sarjassa "Åbo Universitets lärdomshistoria".
Kun syksyllä vuonna 1898 aineeseeni ryhdyin, ajattelin kyllä ensi sijassa sen metoodin yksityiskohtaista esitystä, jota Porthan on tutkimuksissaan käyttänyt. Tähän suuntaan neuvoi minua myöskin prof. Lamprecht Leipzigissä, jonka kanssa samoihin aikoihin keskustelin aineestani. Työni kuluessa huomasin kuitenkin, että tuollainen menettelytapa, vaikka kyllä tarpeen vaatima, ei sellaisenaan ollut yksipuolisuutta vailla. Huomasin, että se oli mahdollinen vasta sitten, kun olin tarkemmin käsitellyt Porthanin tutkimustoimintaa hänen elämäkertansa yhteydessä, pitämällä silmällä sen ajan muita samansuuntaisia tutkimusharrastuksia. Tällainen menettely näet vasta antaisi varman pohjan, jolta saattoi seikkaperäisesti seurata tutkijan yksityiskohtaista tutkimustapaa.
Jatkoin työtäni tähän suuntaan. Porthanin kirjevaihto osaksi painettuna, osaksi taas juuri kätköstään otettuna, oli erinomaisena apuna. Myöskin Upsalan ja Tukholman kirjekokoelmat tarjosivat tarvittavia aineksia.
Näiden tutkimusten tuloksena on etupäässä teokseni nyt ilmestyvä ensi osa. Sen ensimäinen, johdantona oleva kappale on aijottu liittymään koko seuraavaan esitykseen, ehkäpä vielä lähemmin vastailmestyvään metoodin kuvaukseen. Sitä ei sentähden ole pidettävä minään kokonaisuutena sellaisenaan, vaan ainoastaan varsinaisen aineen taustana ja siltä kannalta tahtoisin sen arvosteltavaksi.
Siinä vielä vähemmin kuin aina muussakaan esityksessäni olen voinut vedota käyttämääni kirjallisuuteen. Useat teokset ovat vaikuttaneet käsitykseeni, vaikka lopullisessa esityksessä siitä ei selvempiä merkkejä huomaa enkä kovin lyhyen esitystavan tähden ole voinut niihin viitata. Olen kuitenkin koettanut valikoida kuvaavimmat kohdat lähteistä ja viitata tärkeimpiin niistä.
Lopuksi käytän tilaisuutta lausuakseni kiitollisuuteni opettajalleni prof. J.B. Danielsonille siitä ohjauksesta ja opetuksesta, jota hän koko sinä aikana, jonka olen tutkimuksiini käyttänyt, alttiisti on minulle antanut, tehden siten minulle mahdolliseksi tutkimukseni julkaisemisen. Vielä on minun kiittäminen avustuksesta ystävääni fil.kand. Ilmari Lehtosta ja veljeäni ylioppilas Eino Palanderia.
Helsingissä 14 p. toukok. 1901.
Gunnar Palander.
I.
Piirteitä historiantutkimuksesta Europassa 18. vuosisadan alulla ja keskivaiheilla.