Tämä hylje asuu Pohjaisessa jäämeressä ja sen tahdissa sekä Europan ja Aasian että Amerikan puolella. Joka vuosi kulkee hän määrätyllä ajalla paikasta paikkaan, johon arvellaan monta syytä; toiset sanovat hänen hakevan rauhallista paikkaa synnyttääksensä, toiset luulevat hänen seuraaman Lodna-kalaa (eräs norren lai), jota hän rakastaa ruaksensa, toiset arvaavat hänen seuraavan kulkujäitä, joiden päällä hän kernaasti lepää. Ehkä on kaikissa näissä vähän perää kussakin. Valkiaan mereen tulee hän syksyllä ajojäitten seurassa ja lähtee pois huhtikuulla. Spitsbergen luodoissa on hän koko vuoden; sillä siellä ei koskaan puutu ajojäitä.
Rauhallisessa paikassa ja tyvenellä oleskelee tämä hylje joukoissa monella tavalla pyörien vedessä. Kalaparven havaitessa sukeltavat kaikki äkisti ja nousevat ylös samassa paikassa. Mutta jos yksi heistä äkkää vaaran, syöksee hän metelillä veteen, joka on toisille merkkinä pikaisesti pakenemaan. Yhtä haavaa katoo koko joukko ja näkyy vasta kaukana siitä paikasta. Vaaraa pelätessä, pistää hän ainoasti sieramensa veden rajaan hengittääksensä ja vaipuu kohta alas paikasta pakenematta.
Kiiman aika luullaan olevan elokuulla; maaliskuulla synnyttää emä yhden penikan.
Tämä hylje on Grönlantilaisten ainoa rikkaus ja heidän ainoa elatuksensa. Mutta paljo muitakin on tämän vihollisia pohjaisessa jäämeressä; valaskalan pyytäjät tappamat näitä paljo.
4. Partahylje.
Ruumis on harmaa ja yhdenkarvainen; ylisessä huulessa on paljo viiksiä, jotka ovat valkomaisia ja päästä kiharia. Se on kaikista Pohjan hylkeistä suurin, 4 eli 5 kyynärää pitkä.
Myös tämä asuu pohjaisessa jäämeressä niinkuin edellinenki, mutta tuntematon on jos hän tekee vaelluksia paikasta paikkaan. Enimmiten asuu hän ulkona valta-meressä ja tulee ainoasti harvoin rantoja lähelle.
Sanotaan että tämä hylje kyllä on suuri pelkuri, mutta myös kovin uutelias ja tiedusteleva, joka tekee hänen toisinaan vaarinottamattomaksi. Harvoin on hän muuta kuin parittain eli yksin. Uidessa on pää ja selkä veden päällä, ja hän näyttää kyllä julmalta suurien silmäinsä ja paksun partansa vuoksi; mutta katsomisen halu vetää hänen tiedustelemaan veneitä, jotka ovat merellä; tässä tulee hän niin liki että hän helposti ammutaan eli pistetään keihäällä.
Emän sanotaan helmikuulla synnyttämän yhden penikkansa.
Näitä pyydetään paljo jäämeressä ja pyynti on helpompi kuin luulisikaan, sillä tämä on liikunnoissansa typerä ja raskas. Pyssyllä, keihäällä ja verkoillakin petetään tämän pedon elämä.