Pää katosi. Tuokion kuluttua ilmestyi kaksi päätä ja uusi niistä kysyi samaa asiaa. Nyt ryhtyi kolme neekerisoutajaamme puhumaan, kaikki yhtä suuta ja se sai viimein asian sujumaan. Kunnolliset ja kunnialliset paraatiportaat laskettiin eteemme ja pian olimme kannella.
Ei ainoaakaan europalaista näkyvissä, pelkkiä indialaisia ja pari malaijia. Yhdentekevää, kunhan vain pääsisimme lähtemään. Eräs ensinmainituista pyyteli kumminkin kohteliaasti anteeksi, ettei meitä otettu heti laivaan. Kukaan ei ollut ilmoittanut, että matkustavia tulee, ja oli annettu ankarat käskyt asiattomien laivassakävijäin varalta. Meidät sijoitettiin ylen kohteliaasti ja yli-hindu pyysi meitä itseämme valitsemaan hyttimme, laivassa ei ollut muita matkustajia.
Melkoisen eriskummallinen laiva, tämä uusimpamme. Vanha Itä-Indian kulkija, ainoastaan 3,400 tonnin kantavuus, liikkui väliä Bombay-Zanzibar-Durban niin sanoakseni huvikseen. Sillä kriitillisten aikain vuoksi ei sillä ollut, kuten jo sanottu, lastia eikä matkustajia, paitsi meitä kolmea. Kuitenkin toimitti se tärkeää tehtävää. Huippulipun alla liehui viiri "Royal Mail", kuninkaallinen posti. Meillä oli laivassa posti, koko Etelä-Afrikaan, Europaan ja Amerikaan menevä Indian posti. Ja missä se merkki loistaa, on aluksen puskettava eteenpäin, olipa se miten tyhjä ja kuormasta köyhä tahansa.
Puoli tuntia kestävän tutustumiskävelyn jälkeen milloin missäkin kohtasimme ensimäisen kristityn sielun, englantilaisen, jolla oli piippu suussa ja uniformulakki päässä. Hän ei ottanut laisinkaan selvää meistä, eikä vastannut tervehdykseemme. Professori uskalsi kuitenkin kysyä, tiesikö hän, missä kapteeni oli.
"Yes", vastasi mies ja veti nysän hetkeksi suustaan, "I'm the captain", minä olen kapteeni.
Me esittelimme itsemme ja selostimme vaiheemme ja aikeemme. "Jaha, jaha, Pegasuksen kapteeni puhui jotain sen tapaista". Sitten meni piippu suuhun takaisin eikä hänestä lähtenyt sillä kertaa sanaakaan enempää.
Pian soitettiin sitten aterialle ja me asetuimme ruokasaliin, joka oli sama kuin huone, jota on tapa kutsua peräsalongiksi. Oli hyvin mukavaa, minulla oli matkaa ainoastaan l 1/2 metriä hytin ovelta paikalleni ruokapöydän ääreen. Pöytäseuraa oli kapteeni, me kolme matkustajaa, yksi valkea upseeri ja yksi indialainen samaa virkaa sekä eräs tuntematon, pieni, tumma herra, jolla on silmälasit.
Nyt sain tutustua indialaiseen ruuanlaittoon. Siinä on eräs johtava periaate ja se kuuluu SIPULIA. Ensin tuli kalavoileipä, joka oli varustettu sipulisuikaleilla, sitten sipulikeitto, sitten sipulipihvi, tomaatista ja sipuliviipaleista tehdyn salaatin kanssa. Viimeiseksi tarjottiin erästä määrittelemätöntä, imelähköä sotkua, jonka reunoilla oli sipuli-kiehkuroita, ja aamusta ja päivästä tuli ensimäinen lunchi.
Pöytäseurustelu ei ollut rasittava. Kukaan ei sanonut ylimalkaan mitään.
2.