Kauppamiehen rouva. Että miehet sanovat uteliaisuuttaan tiedonhaluksi? Sitäkö aioitte sanoa, maisteri?
Apulainen (kiivaasti). Te sekoitatte käsitteet, rouva Andelin. Saanko nöyrimmästi pyytää puheenvuoroa?
Kauppamiehen rouva. Varsin mielelläni.
Apulainen. Miehen tiedonhalun ja naisen uteliaisuuden välillä on päivän selvä erotus.
Pastorin rouva. No, senhän jo sokeakin huomaa.
Apulainen. Sillä, nähkääs, mies tahtoo tiedonhalullaan tietää asian ja nainen koettaa uteliaisuudellaan vain tyydyttää, tyydyttää — omaa uteliaisuuttaan.
Pastorin rouva. Ihan kuin naulaan, hyvä maisteri.
Apulainen. Sillä nähkääs, samoin kuin sama asia näyttää toiselta auringon valossa kuin kuun paisteessa, niin samoin, nähkääs, voi sama asia näyttää tiedonhalulta ja uteliaisuudelta. Mutta niitten välillä on pohjaton erotus. Sama erotus, nähkääs, kuin — kuin auringon ja kuun välillä.
Pastorin rouva. Kuinka maisterilla aina onkin eläviä vertauksia. Niin, aivan kuin auringon ja kuun välillä.
Apulainen. Sillä, nähkääs, minun viimeisessä saarnassani…