Nimismiehen rouva. Mennään vaikka kyökkiin.
Pastorin rouva (arvokkaasti). Eikö mitä! Me istumme kaikki tänne — sohvaan. Istu sinä tähän, Hulda! (Istuvat juhlallisesti sohvaan ja nimismiehen rouva levittää hamettaan.)
(Kaikki tulevat sisään Lillin kanssa. Lilli on hyvin iloinen ja vilkas, vähän vallattomassa matkailija-puvussa.)
Lilli (syleilee rovastia). Noin oivallinen appivaari! (Juoksee ruustinnan luo.) Ja niin kiltti ja sievä anoppimuori! Niin, Antti lähetti hirmuisen, hirmuisen paljon terveisiä. (Huomaa maisterin.) Vai niin, varmaankin sulhasmies, herra Jussilainen. (Pudistaa reippaasti hänen kättään.) No, meistä tulee kai hyvät ystävät?
Ruustinna. Tässä nyt on Antin morsian. Pastuurska Pelonius. Rouva Andelin ja rouva Braxell.
Lilli (juoksee Naemin luo ja pyöräyttää häntä pari kertaa ympäri). Ja sinä, kukka kultain kuusistossa, niin raitis ja sievä! Kyllä näkyy, että olet Antin sisar. Hohoi, kylläpä tänne on matkaa laivasillalta, mutta niin kaunis tie, niin ihmeen kaunis.
Naemi. Ja sinä uskalsit tulla yksinään koko matkan, aina Helsingistä asti?
Lilli. Ihan yksinäni. Ei ollut edes noin suurta esiliinaa. Mutta minulla oli helkkarin hyvä onni höyrylaivassa.
Apulainen ja rouvat. Hän kiroilee!
Lilli. Siellä oli koko liuta ylioppilaita!