Naemi (ojentaa hänelle lankarullan). Tässä on neula ja lankaa.
Apulainen. Vai niin? Neiti Stjernflyktkö sinulle tuon on opettanut?
Naemi (änkyttäen). Lilli sanoo… että pitää antaa neula ja lankaa.
Apulainen. Oikein! Sinähän opit erittäin hyvin. Viikon perästä jo tietysti katsot minua suoraan silmiin tuota sanoessasi. Ja koska tuo neiti Stjernflykt lähtee pois? (Naemi on ääneti; apulainen tarttuu hänen käsivarteensa ja taluttaa hänet keskelle lattiata.) Hyi, etkö häpeä ruveta tuolla tavalla kummittelemaan? (Osottaa hänen otsatukkaansa.) Ota nuo tuosta pois!
Naemi. Totta kai minä saan olla yhtä hyvin puettuna kuin Lillikin.
Apulainen. Naema?
Naemi (itku kurkussa). Ei minun ensinkään tarvitse totella… Eikä minun tarvitse neuloa sinun nappiasi… Enkä minä tahdo tulla todelliseksi naiseksi… Minä tahdon olla uuden ajan nainen… Enkä minä anna sinun sortaa enkä polkea itseäni… Enkä minä tahdo kärsiä… Ja minun aivoni ovat hienommasta aineesta kuin sinun… Ja minä tiedän että punainen väri soristaa minua ja… ja… ja…
Apulainen (istuu ja rupeaa neulomaan nappia liiveihinsä). Jatka pois!
Naemi. Kyllä minä neulon.
Apulainen. Ei! Ethän sinä tahdo. Jatka sinä vaan.