Nimismiehen rouva (innokkaasti). Se on ijankaikkinen valhe! Sillä minä tiedän, että Roosa itse kosi Kallea.
Kauppamiehen rouva. Eipäs. Päinvastoin! Roosa antoi hänelle rukkaset. Sen seikan tunnen minä parhaiten. Niin, niin. Elä yritäkään puolustaa Kallea. Mutta sinun kasvatuksellasi rakastuvat tyttäresi jok'ainoaan kirjuriin, jonka taloonne saatte.
Pastorin rouva (arvokkaasti). Kas niin, kas niin! Lopettakaa nyt! Sofin pitäisi oppia hillitsemään terävää kieltänsä.
Nimismiehen rouva (itkien). Niin, mitä hän aina minua ja minun lapsiani!
Kauppamiehen rouva. Minulla on oikeus puolustaa itseäni, kun hän hyökkää kimppuuni. Ja Hulda riippuu aina sinun hameessasi. Ja sitä paitsi itsehän sinä aloitit. Mutta minä sanon vaan omasta puolestani…
Ruustinna (tulee, vatsakääre ja pieni rohtopullo kädessä). Antakaa anteeksi, hyvät ystävät, että jätin teidät yksin. Mutta minun täytyi etsiä ullakossa kaikkien likaisten vaatteitten seasta… (Huutaa kyökkiin päin). Maija! Hirveä se Eliaksen vatsa! Aina se on epäjärjestyksessä! (Sisäpiika tulee, märkä pyyhinliina kädessään. Ruustinna koettaa sitä). No niin; hyvä on. Vie nyt tämä maisterille. (Ojentaa hänelle vatsakääreen ja pullon). Ja 30 tippaa, kuuletko? Kolmekymmentä. (Sisäpiika menee rohtoineen apulaisen huoneesen). Ja missä ovat tytöt, kun eivät tule pitämään seuraa? Niin, Naemihan valitti päätänsä kipeäksi ja Lilli ei varmaankaan ole vielä tullut kotiin. Minä lähetin nyt maisterille kylmän kääreen ja Thilemannin roppia.
Pastorin rouva. Meillä on tapana ottaa ensin kaksi lusikallista englannin suolaa ja sitten päälle pirunpihkaa.
Nimismiehen rouva. Minun mieheni ottaa ryypyn konjakkia.
Kauppamiehen rouva. Jospa hän tupakoisi vähemmän ja kävelisi enemmän! Se luullakseni olisi paras keino.
Ruustinna, Niin minäkin luulen! (Sisäpiika palajaa takaisin.) Etkö ole nähnyt, onko neiti tullut kotiin.