Pastorin rouva. Niin, Hulda rakas, meidän kai täytyy ajatella jo kotimatkaakin.
Ruustinna. Onko teillä nyt semmoinen kiire?
Pastorin rouva (ottaa sanomalehtitukon pöydältä). Ukko odottaa varmaan postia. Hyvästi nyt, rakas Katrina! Käykää nyt meilläkin. Sano terveisiä rovastille — hän ei luultavasti ole kotona, — ja pikku Naemille! Kun nyt vaan maisteri parka paraneisi! Hyvästi, neiti Stjernflykt! Käykää pappilassakin, kun soveltuu! Kunhan ei vaan rupeisi satamaan.
(Alkaa pukeutua.)
Nimismiehen rouva (niiaa syvään). Hyvästi, musteri! Muistakaa nyt käydä meilläkin. Mieheni käski sanoa terveisiä rovastille. Kuitenkin minä luulen, että maisterilla on matoja. Kiitoksia paljon, kyllä minä itsekin… Sanokaa terveisiä Naemille. Hyvästi neiti, tulkaa nyt pian meillekin, niin saamme puhella. Te ette ole käynyt koskaan meillä. Kyllä sinne osaa — suuria portaita myöten… Kyllä jokainen tietää, missä nimismies asuu, ha, ha, ha! Meillä on aivan uudet, Pietarista ostetut huonekalut. Ne maksoivat kaksi tuhatta markkaa. Ja meillä on uusi Helsingistä ostettu piano, joka maksoi 800 markkaa. Katsokaas, Eveliina soittaa koulussa. Voi! kunhan vaan ei sataisi minun uudelle silkkikapalleni. Se maksoi sata ruplaa Pietarissa, mutta meidän rahassa se maksaa enemmän, sillä katsokaas kurssi. Niin — hyvästi nyt! Hyvästi! Tule nyt, Sofi!
Pastorin rouva (ruustinnalle, joka seuraa heitä ulos). Elä nyt vaivaa itseäsi, rakas Katrina, elä millään muotoa.
Nimismiehen rouva. Ei millään muotoa!
Kauppamiehen rouva. Hyvästi, täti! Minä lainaan sateenvarjon!
(Kaikki muut paitsi kauppamiehen rouva ja Lilli menevät.)
Lilli (osottaa käsikirjoitusta). Tää on mainio, tää!