Ruustinna. Enkö sitte saisi olla?
Lilli. Vai niin! Eilisestä perhekohtauksesta. Minusta voisit mieluummin olla tyytyväinen. Pikku Naemista tulee tosi vaimo! Eikö se ole hyvä?
Ruustinna (jyrkästi). Kyllähän se laillansa hyvä on. He pitävät toisistaan, — ja se on pääasia.
Lilli. Kurjaa elämää kaikessa tapauksessa.
Ruustinna. Tiedätkös, useimmilla ihmisillä on se ollut sellaista.
Lilli. On ollut. Niin kyllä. Mutta ei ole enää.
Ruustinna. Luuletko voivasi muuttaa maailman menon? Olenpa totisesti iloinen, ettei minulla ole useampia tyttäriä naitettavina!
(Menee pahalla tuulella kyökkiin.)
Lilli (jatkaa lukemistaan). Hm! (Työntää kirjoituksen syrjään.) Voi, voi, jos voisin masentaa tuon miehen!
(Rupeaa taas lukemaan.)