IRJA. Kolmeko vain?
ENNU (tulee alemmaksi). Onko täällä ketään lähistöllä?
IRJA. Väki on pirtissä.
ENNU (tulee vielä lähemmäksi, hyvin tarkasti katsellen). Niin, isä on kuollut ja Vaina on hulluna. Ja nyt hän viruu puolialastomana karjapihassa ja pitelee yhtenään tuota sormusta, jonka isä sai hänen poikansa hinnaksi. Luuletko tänne tulevan ihmisiä?
IRJA. Älä mene sinne!
ENNU. Milloin hän kaivaa sen lantakasaan, milloin taas penkoo sieltä ylös.
IRJA (levottomasti). Mitä katselet?
ENNU. En mitään. — Hän luulee sormuksen kasvavan ja muuttuvan pojakseen.
IRJA (yhä levottomammin). Miksi menet sinne?
ENNU (vetäytyy takaisin). Hyvähän on tuntea paikkoja jo vähän edeltäkäsin.