TUUKKA. Tää on vallan kamalata.
ORVO. Ole nyt vaiti, äläkä peloita tyttöä!
TUUKKA. Minä lähden tieheni ja heitän koko kosinnan.
ORVO. Silloin minä kosin omasta puolestani. (Menee).
TUUKKA (peljästyen). Seis! Sitä et saa tehdä! Tule takaisin, Orvo! (Katsoo sivulle). Tuossa on tyttö! Ja niin kaunis, että silmiä häikäisee. (Kääntyy Orvon puoleen, kuiskaa). Orvo, sinä sen vietävä! — Ei, häneen ei ole luottamista. Pysyköön hän vaan poissa! — Tuo näätä kultarinta on jo ansassa. Mutta kuinka saan hänet kuristumatta kotiin?
IRJA (tulee).
TUUKKA (rykäisee).
IRJA (säikähtyen). Ken se?
TUUKKA. Älä pelkää, kultakyyhky! Minä täällä vaan olen.
IRJA (lyhyen äänettömyyden jälkeen). Vai niin. — Sinä olit tanssissa eilen.