ENNU. Ne annoin jo Lyytikkälään.
HANKA (katsoa tuijottaa häneen). Kuusi suurta haukea!
ENNU. Niin.
HANKA. Ja mistä hyvästä? Eihän sieltä ole meille mitään annettu.
ENNU. Sitä en tiedä. Minä rupean Lyytikkälän kotivävyksi, ja tänä iltana saa koko kyläkunta juoda tupaantuliaisia.
HANKA. Älä lörpöttele. Sinä et mene mihinkään.
ENNU. Menen kuin menenkin. Tässä luolassa en enää viitsi venyä. — Miksi et rakenna uutta pirttiä? Eihän mokomassa enää lempokaan tule toimeen.
HANKA. Kestää se vielä minun ikäni.
ENNU. Ehkä, — mutta ensi talvena se kaikessa tapauksessa kaatua kellahtaa.
HANKA. Mikä sen kaataisi, kun pönkität hirsillä.