TUUKKA. Ei Irja ole puhunut siitä sanaakaan.
ORVO (vihellellen). Ehkäpä ei. Ole kuitenkin varoillasi!
TUUKKA. Enkä minäkään ole huomannut mitään.
ORVO (kiihkeästi). Et, sinä et huomaa mitään. Ja se juuri onkin muorin tarkoitus. Mutta minä —
TUUKKA. Sinä olet aina tyly äitiä kohtaan.
ORVO. Kyllä kai! Mutta äidillä onkin kaksi nahkaa, toinen karvainen ja toinen sileä.
TUUKKA (närkästyen). Äiti on vanha. Mutta sitä sinä et huomaa. — Onko sinulla liikoja jousen kaaria?
ORVO. On kyllä.
TUUKKA. En tiedä, mikä lempo on jouseni noitunut. Se on veltto ja höllä. Tulehan pirttiin katsomaan!
ORVO. Se on kai karaistava. (Tuukka menee pirttiin).