IRJA. Minä lähden Lappiin Vainan kanssa.
ENNU. Siellä laiha lappalainen sukii sinua vaivaiskoivuilla, kunnes saa sinut viereensä peuran taljalle.
IRJA. Minä soudan vetten poikki Hämeeseen.
ENNU (irvistellen). Niin. Mene vain metsäsikojen pengottavaksi. Siellä opit röhkimään ja kulkemaan valkoisissa kuin kaltattu porsas.
IRJA. Mitä vielä! Olihan eilen illallakin kaksi Hämeen poikaa tanssissa, ja hekös vasta panivat tyttöjen päät pyörälle. Kohta mekin rupeamme pitämään valkeita nuttuja ja näin leveitä partaita.
ENNU. Ja kaulassanne siansaparoita! — Minä en vieläkään käsitä, kuinka he pääsivät livahtamaan käsistämme selkäsaunatta — semminkin se suuri, valko-mekkoinen karju.
IRJA. Mitäpä hänestä! Toista tuo toinen, jonka kanssa tanssissa pyörin.
ENNU. Niin, se nuorempi! Kyllä minäkin teidät näin! Ettes vähän häpeä!
Karjalaistyttö — ja kehtaa tanssia hämäläishölmön kanssa!
IRJA. Minäpä tanssin kenen kanssa tahdon.
ENNU. Vaikkapa metsäsikojen kanssa. (Matkii metsäsian ääntä). Ui, ui, ui! Niin, mene sinä vaan Pähkään käsikiveä vääntämään.