ELKKA. Tiedän, tiedän. Tuukka sanoi minulle jo kaikki.
IRJA. Vai niin.
ELKKA. Tuukan mieli on muuttuvainen. Häneen ei ole luottamista.
IRJA (jyrkästi). Sitäpä en ennen tiennyt.
ELKKA. Mutta Orvo on luotettava ja vakaa.
IRJA (itsekseen). Vai niin. (Ääneen). Niin, Orvo on hyvä poika.
ELKKA. Hyvähän Tuukkakin on, mutta —
IRJA (vilkkaasti). Hm! Mutta Orvo on niin reipas ja iloinen. Eikö totta, anoppi?
ELKKA. Sinä kai pidät Orvosta.
IRJA (empien). No, aina vähin.