Sakin torpan pihamaa, Vanha pirtti oikealla. Äsken salvettu uusi pirtti vasemmalla. Aita ja veräjä maantietä vastaan perällä. Takana maisema. Vasemmalla ramppiin päin tarhan aituus veräjineen.
Lauantai-ilta keskikesällä.
Esa (Kiinnittää uuden pirtin lukkoa) (Laulaa:) Ei nyt enää, ei nyt enä kesää marjat auta…
Tilta (Tulee vanhasta pirtistä kiulu kädessä. Menee tarhaan ja alkaa siellä lypsää. Näyttää olevan pahalla hatulla. Esa vilkasee vähän vinoon taaksensa ja jatkaa laulamistaan korkeammalla äänellä.)
Esa. "Minun kultani rakkaus on ruostunut, kuin rauta."
Tilta (tyrkkäsee lehmää). Seis' hiljaa siin' senki mööpeli.
(Hetki äänettömyyttä.)
Esa (laulaa vielä kovemmasti kiusoittaakseen.)
Voi sinun hitto ko harmittaa
Ko kultani hallaa muita —
Sydäntäni mun viileksii
Ja pitkin lapaluita. —
Tilta (tiuskasee). Pir suus kii, ain su' täytyy ronist!