Kalle. No sama se, olkoo menneeks — tohkooko se nimi panna?
Sakki. Ni siähee juur. —
Kalle (istuu ja asettautuu suuresti puuhaten kirjoittamaan.)
Tilta. Älä vaa kirjot ittees pussii, miäs, sill mää meinna sannoo paikall — ei. — —
Franssi. Ja mää pane vastaa. —
Kalle (kirjoittaa.) Kalle — Jussi — Vihtori — Erki — poika Vähä-Pohjola — Trenki. — Nii, siin se ny o.
Sakki. Jahah — Lues ny sitt se Antti!
Lautamies. Ko mu sisareni poika Franssi Pekka Ruusune, joka o mu ainoo periliseni, o ruvennu nii kovasti hultteimeks, ett hä vaa jua ja rentustellee, nii ett se o oikee synti ja häppee — ja ko mää ny ole tullu vanhaks ja täytyy toimittamaa mu taloni, — ninko sanas seisoo, ni jätäm mää Pyhämiähist torpa pois Tilta Karoliina Aaprahami tyttärell täyrellist syytninkii vastaa, joho kuuluu ruaka ja ylöspito kualemapäivää saakk ja kunnialline hautaus — Uuss pirtti asuttavaks, — kaks parrii ruajui — yks pannu kaffeet ehtoo puall, ett saa sevottaa joukkoo — hevone, lammasnahkaset fällyt, reki ja ryijy takapuall, kirkkoo joulun ja viis parrii sukkii parsimise kanss. Jaakopäivän se (20) kakskymmenes päivänä heinäkuut (1891) kahreksansattaa yhreksäkymment ja yks.
Jaakko Iisakki Jaakonpoika Etelämäki.
Todistavat: