(Kaikki tunkeuvat pöydän ympäri, paitse Franssi.)
Franssi (hetken mietittyään.) Niinno — sama se — annaks mull ryypy Tilta — (katsoo pikaria.) Kyll se o hyvvää — mutt kyll se o mull tyyristkii. — Maljas ny Esa — ja lykkyy tyä — (ryyppää hiukan.) Mutt paha ämmä sait, sem mää sano — (juo pohjaan.) Hei juu pojat ja flikat — ny piretää lystii — (pyyhkii kätensä päällyställä silmiään.) Ei — lystii pittää ny pirettämmää, — ei ny aut itku, eik suuttumus — sill se viä päi mäntyy — ja pittää Tilta ja Esa tulemaa tänn ja sirottamaa yhtee — ottakaas kii pojat!
(Hän vie Tiltan ja Esan keskelle pihaa, sitoo heidät käsistä yhteen kaulahuivilla ja asettaa reippaasti tanssiasentoon poikia ja tyttöjä parittain näiden ympärille; laulavat.)
Säveleeksi soveltuu: "Vielä noita honkia humisee Suomen salomailla" ja "Minun kultani kaunis on, sen suu kun auran kukka" tai joku muu kansanlaulu.
Laulu.
Nuorra ollen riemuitaan
Päivä ijän muuttaa
Vanhenneina muistellaan
Entist ihanuutta.
Ken ei laula nuorena
Eikä tanssi, soita
Sill ei ole vanhana
Sulomuisteloita.
Nyt kun aik on verraton
Pidot parahillaan
Laulu siis ja tanssi on
Ilo tämän illan.
Tiltalle ja Esalle
Nyt onnee toivotamme
Kohta heidän häissänsä
Me tanssiella saamme.