Tätä merkillistä keskustelua kesti lähes tunnin ajan. Se näytti suuresti herättävän puhelijoitten mielenkiintoa, vieläpä niin suuresti, että he äärimmäisistä varokeinoista huolimatta, joihin olivat ryhtyneet yllätystä vastaan, eivät huomanneet kahta hehkuvaa silmää, jotka eräästä tiheiköstä heitä tarkastivat omituisen kiihkeästi.
"Vihdoinkin", virkkoi Lörppö rohjeten lausua pari sanaa, "odotan hyviä toimiasi."
"Sinun ei tarvitse kauan odottaa", vastasi toinen.
"Luotan sinuun, Kennedy. Omasta puolestani olen täyttänyt lupaukseni."
"Hyvä, hyvä! Ei tarvita niin paljon sanoja ymmärtääksemme toisemme", huomautti Kennedy kohauttaen olkapäitään. "Kunhan vain olisit opastanut heidät vähemmän turvalliseen paikkaan, niin ei olisi vaikeata heitä yllättää."
"Se on sinun asiasi", tokaisi Lörppö pahasti irvistäen.
Hänen toverinsa katseli häntä hetkisen tarkkaavasti.
"Hm", puhkesi hän puhumaan. "Ota huomioon, compadre, että on melkein aina typerää pelata kahdenlaista peliä meidän kaltaistemme miesten kanssa."
"En pelaa kahdenlaista peliä. Mutta mehän olemme jo kauan tunteneet toisemme. Vai mitä, Kennedy?"
"Entä sitten?"