"Uskollinen Sydän. Luotatteko minuun nyt?"
"Kiitos, ystäväni, kiitos", vastasi nuori tyttö innostuneena, "en unohda suositustanne, ja vaaran uhatessa, jos sellainen onnettomuudekseni tulee, aion muistuttaa teille lupauksestanne."
"Ja siinä teette oikein, señorita, sillä silloin se on ainoa pelastuksen tie, mikä teillä on jälellä. Lähtekäämme! Olette ymmärtänyt minut, kaikki on hyvin, pitäkää salaisuutenanne keskustelumme. Ennen kaikkea älkää näyttäkö, että olette puhellut tästä asiasta kanssani. Tuo kirottu mestitsi on tarkkavainuinen kuin majava. Jos hän vain epäileekin jotakin, niin hän luikertelee sormienne lomitse kuin kyy, joka hän onkin."
"Olkaa huoletta, minä olen mykkä."
"Jatkakaamme nyt matkaamme majavalammelle. Uskollinen Sydän huolehtii teistä."
"Hän on jo kerran pelastanut henkemme, preirien tulipalossa", huudahti tyttö innostuneesti.
"Ah, ah!" mutisi erämies katsahtaen häneen omituisesti, "kaikki on siis parhain päin"; sitten hän lisäsi kovaa: "Olkaa huoletta, señorita, jos kohta kohdalta seuraatte teille antamiani neuvoja, ei teille tapahdu preiriellä mitään pahaa, olkoot sitten millaisia hyvänsä ne petolliset juonet, joiden uhriksi joudutte."
"Oi!" huudahti tyttö haltioissaan, "vaaran hetkellä en epäröi rientäessäni turviinne, sen vannon!"
"Asia on siis sovittu", lausui Musta Hirvi hymyillen; "nyt lähtekäämme katsomaan majavia."
He jatkoivat marssiaan, ja muutaman minuutin kuluttua he saapuivat metsän reunaan.